Olen pitkään työskennellyt perusopetukseen vaikuttavissa tehtävissä, toimien muun muassa vuosikymmenen aineenopettajana, oppilashallintojärjestelmien pääkäyttäjänä, koulun IT-vastaavana, sekä koulun johtoryhmässä. Lisäksi olen toiminut kunnan tieto- ja viestintätekniikan (TVT) vastaavana, perusopetuksen hallinnossa sekä opetuksen ja kunnan IT-johtajana. Nykyään toimin Suomen suurimman edtech-tuotteen Wilman liiketoimintajohtajana. Monipuolisen urani aikana olen nähnyt lasten ja nuorten muuttuvan ja perusopetuksen siinä mukana. Huolestuttavaa on, että oppimistulokset eivät näytä kääntyvän parempaan suuntaan. Siksi on tärkeää pysähtyä pohtimaan, mitkä voisivat olla syitä tähän kehitykseen ja millaiset askeleet veisivät eteenpäin, kohti parempaa.
Priorisoinnin haasteet näkyvät oppimistuloksissa
Jos minulta kysyttäisiin, mikä on isoin pieleen mennyt asia, olisi vastaukseni hyvin yksiselitteinen: emme ole osanneet Suomessa priorisoida lainkaan. Kun maailma ja sen myötä nuoret ovat muuttuneet, olemme jatkuvasti lisänneet uutta sisältöä opetussuunnitelmiin. Olemme vaatineet opettajilta uudenlaista osaamista, tuoneet käyttöön uusia opetusmenetelmiä ja tilajärjestelyitä, sekä ottaneet käyttöön uusia järjestelmiä, laitteita ja teknologioita. Opettajilta odotetaan lisäksi henkilökohtaista palvelua jokaiselle oppijalle, sekä jatkuvasti määrältään kasvavaa asioiden kirjaamista. Samaan aikaan mitään vanhaa ei ole jätetty pois.
Kaikista näistä muutoksista ehkä huonosti toimivin yhdistelmä on ollut se, että olemme tuoneet samaan opetusryhmään eri haasteilla varustetut oppijat, sekä heikentäneet opettajien auktoriteettia, asettaen yksilön oikeudet ja edut ryhmän etujen ja kokonaisvaltaisen opetuksen edelle. On virheellistä kuvitella, että pelkkä erilaisten oppijoiden sijoittaminen samaan tilaan johtaisi heikompien oppijoiden kehittymiseen osaajiksi. Todellisuudessa tämä lähestymistapa usein heikentää perustason oppijoiden oppimismahdollisuuksia, mikä näkyy selvästi myös kansainvälisessä vertailussa.
Elämme ajassa, jossa etenkin talouden, oppijoiden ja teknologian haasteet asettavat uudenlaisia haasteita ja painetta kehittyä. Etsimme kuumeisesti vastauksia ja kenties jotakin yksinkertaista ratkaisua, joka helpottaisi tilannetta. Totuus on kuitenkin se, että mikään pieni muutos ei enää riitä, vaan perusopetusta tulee ajatella täysin uudelleen. Opetusmaailmassa tulee pysähtyä ja arvioida, mitkä tehdyistä muutoksista ovat todella edistäneet asioita parempaan suuntaan ja mitkä ovat vieneet meitä harhaan: mitä elementtejä menneisyydestä olisi syytä palauttaa, mitkä nykyisistä käytännöistä tulisi lopettaa ja mitkä ovat säilyttämisen arvoisia.
Teknologialla on keskeinen rooli tulevaisuuden koulumaailmassa
Kuten moni muu toimiala tällä hetkellä, myös opetusala hakee pikavoittoja uusista teknologioista, hallitakseen opetuksen järjestämisen monimutkaisuutta. Tämä haastaa samalla koko opetuksen nykytilaa, tuoden mukanaan oppimista häiritsevän digilaitteiden viihdekäytön koulussa, sekä mahdollisuuden koulutöiden ulkoistamiseen tekoälylle. Teknologia voi tukea perusopetusta merkittävästi, mutta se edellyttää oppimisen uudelleenajattelua. Digitaalisten työkalujen myötä opetuksessa voitaisiin keskittyä esimerkiksi siihen, miten lapset ja nuoret oppivat oppimaan ja kääntää fokus yksityiskohtien opettelusta kohti kokonaisuuksien hahmottamista.
Nykytilanteessa, jossa lähes jokainen opetuksen tarjoaja, oppilaitos ja jopa opettaja miettivät itse omat toimintatapansa ilman yhtenäisiä standardeja edes teknologian osalta, on käytännössä mahdotonta kehittää palveluja ratkaisemaan perusopetuksen laajat haasteet. Tueksi tarvitaankin rakenteita, jotka mahdollistavat opetusmaailmaa aidosti auttavien palveluiden kehittämisen.
Tuotteita kilpailutetaan usein pitkien ominaisuuslistojen perusteella, mikä tuo markkinaan monimutkaisia ja vaikeasti kehitettäviä teknologiaratkaisuja, joiden odotetaan ratkaisevan kaikki ongelmat. Kaiken kattavien ratkaisujen sijaan kannustan siirtymään kohti pienempiin osakokonaisuuksiin keskittyviä, yhdenmukaisia SaaS (Software as a Service) -ratkaisuja, joita voidaan nopeasti maailman muuttuessa kehittää ja joiden avulla tuottavuutta voidaan parantaa kestävällä tavalla.
Mikä siis avuksi opetuksen kehittämiseen ja oppimistulosten suunnanmuutokseen? Monella meistä on tähän kysymykseen vahvoja mielipiteitä, ja olisikin hyvä löytää kanava yhteiselle keskustelulle. Me suomalaiset olemme yleensä olleet taitavia löytämään yhdessä ratkaisuja, jotka palvelevat kaikkia osapuolia. Valtakunnallisen peruskoulun tulevaisuustyön käynnistyttyä on olennaista rohkeasti kartoittaa ja kuunnella kokonaisvaltaisesti kaikkien eri osapuolten näkemyksiä ja näkökulmia koulumaailmasta – myös sellaisten mielipiteiden osalta, jotka eivät ehkä ole miellyttäviä kuulla, mutta jotka on tärkeä ymmärtää ja huomioida päätöksenteossa.
Olen vakuuttunut siitä, että teknologialla ja laadukkaalla datalla on tärkeä rooli tulevaisuuden koulumaailmassa. Teknologiaa ei voida pitää opetuksesta irrallisena, vaan se tulee integroida osaksi koulutuksen suunnittelua ja toteutusta heti alusta alkaen, edistäen jatkuvaa tutkimusta ja kehittämistä. Juuri siksi teknologiatoimittajien rooli on avainasemassa, kun uudistamme opetusta – ja me otamme tämän roolin innolla vastaan.
Virhe! Tietoja ei voitu hakea. Yritä myöhemmin uudelleen.