Pian koittaa taas se aika, kun lähes 60 000 nuorta jännittää hakemaansa lukioon tai ammattiopistoon opiskelemaan pääsyä. Opinto-ohjaajien, vanhempien, ystävien ja tuttujen kanssa on varmasti käyty lukuisia keskusteluita oppilaitosvalinnasta: Haluaisinko lähihoitajaksi vai kiinnostaisiko kenties kaupallinen ala? Olisiko laitakaupungin lukio kulkuyhteyksiltään parempi kuin keskustan lukio?
Oppilaitoksiin haetaan 9. luokan jälkeen päättötodistuksen arvosanoilla. Moni nuori tsemppaakin tällä hetkellä ja yrittää nostaa oppiaineiden arvosanoja, jotta pääsisi haluamaansa oppilaitokseen. Varmaa on, että joidenkin nuorten unelmat toteutuvat ja osan suunnitelmat oppilaitoksen osalta menevät uusiksi. Erityisesti isojen kaupunkien oppilaitosvalinnoissa nuoret saattavat kilpailla keskiarvoissa kymmenesosien desimaalieroilla. Olisi kuitenkin tarvittu keskiarvoksi tasan 8, keskiarvon 7,9 sijasta – pienestä jäi kiinni.
Vaikka pettymykset ovat osa prosessia, ne voivat tuntua kohtuullisemmilta, mikäli arviointiperusteet ovat kaikille yhtenäiset. On kuitenkin tunnistettu, että saman tason osaamisesta voidaan antaa arvosanoja, jotka vaihtelevat merkittävästi riippuen opiskelijan koulusta tai luokasta – käytännössä samalla osaamisella voi siis saada arvosanan 7, 8 tai 9. Myös tutkimukset ovat osoittaneet, että arvosanojen yhdenvertaisuudessa on puutteita.
Tasa-arvo on tärkeä periaate suomalaisessa yhteiskunnassa, ja se pätee myös peruskoulutukseen. Opetussuunnitelmassa korostetaan, että kaikkien oppilaiden arvosanat tulisi määrittää yhdenvertaisesti. Käytännössä tämä tavoite ei aina toteudu, ja esiin nousee kysymyksiä siitä, miten tehdä arviointiprosessista oikeudenmukaisempi ja varmistaa, ettei arvosana ole riippuvainen oppilaan koulun tai kaupungin sijainnista. Ongelma on tunnistettu sekä koulutuksen järjestäjien että Opetushallituksen taholta.
Ehdotuksia haasteen ratkaisuun on monia: jotkut suosivat paluuta koulutarkastajien käyttöön, kun taas toiset näkevät ratkaisun yhteisissä päättökokeissa. Opetushallitus pyrkii puolestaan selkeyttämään opetussuunnitelman arviointikriteereitä. Haasteena on, että arvosanojen antaminen voi vääristyä arvioitaessa vain yhtä luokkaa tai koulua. Tämä voi johtaa epätasaiseen arviointiin, jossa oppilaiden suorituksia asetetaan tahattomasti keskenään järjestykseen, ja toisessa ryhmässä vastaava suoritus arvioitaisiin kenties eri tavalla.
Perusopetuksen opetussuunnitelman arviointiuudistus monipuolistaa arviointeja
Opetushallitus on puuttunut arvosanojen yhdenvertaisuuteen liittyvään haasteeseen kehittämällä perusopetuksen arviointia. Elokuussa 2020 käyttöön otettu arviointiuudistus keskittyy arvioimaan oppilaan osaamista oppiaineen oppimisen tavoitteiden mukaan. Aiemmin käytössä ollut menetelmä, jossa oppilaita verrattiin toisiinsa, lopetettiin jo vuonna 1984. Uudistuksessa perusopetuksen päättöarvioinnin kriteerit on rakennettu tiettyjen arvosanojen (5, 7, 8 ja 9) osaamisen tasolle. Samanlaiset kriteerit on asetettu myös koulun nivelvaiheeseen, oppijan edetessä alakoulusta yläkouluun
Uudistuksesta julkaistusta Jyväskylän yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkimuksesta ilmenee, että opetustoimen henkilöstö näkee arviointiuudistuksen tarpeellisena ja suhtautuu siihen yleisesti positiivisesti. Tutkimuksen mukaan uudistus on tehnyt arvioinnista monipuolisempaa ja uusia päättöarvioinnin kriteereitä hyödynnetään laajasti. Tutkimuksessa kuitenkin todetaan myös, että jotkin arviointiperiaatteista ja -kriteereistä kaipaavat vielä selvennystä. Vaikka kehitettävää siis vielä on, kokonaisuutena uudistus on otettu hyvin vastaan ja se on edennyt oikeaan suuntaan.
Selkeät arviointityökalut opettajan apuna
Tutkimus tuo esiin myös yleisessä keskustelussa paljon puhutun opettajan työn haasteen, sillä uudistuksen koetaan lisänneen opettajien työmäärää. Opettajat tarvitsevatkin tehokkaita työkaluja tuekseen omaksuessaan uudet arviointikriteerit, soveltaessaan niitä opetukseen ja keskustellessaan uudistuksesta oppilaiden sekä heidän huoltajiensa kanssa.
Arviointi, aivan kuten opetuskin, on keskeinen osa opettajan työtä. Tänäkin keväänä yli puoli miljoonaa oppilasta saa itselleen arvosanan. On tärkeää, että yhdenvertainen arviointi ei jää riippuvaiseksi käytössä olevista työkaluista, vaan että opettajilla on käytössään parhaat mahdolliset välineet tehtävänsä hoitamiseen.
Me Qridillä olemme rakentaneet sähköisen työkalun, jonka avulla voidaan yhdenvertaistaa oppilaan arviointia ja helpottaa opettajan työtä. Opetuksen järjestäjälle Qridi mahdollistaa koulujen arviointiperiaatteiden yhtenäisyyden varmistamisen sekä arviointikäytänteiden suunnittelun johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi – jotta jokaista lasta ja nuorta kohdeltaisiin yhdenvertaisesti.
Qridi on sopinut Wilman kanssa kumppanuuden, joka mahdollistaa Wilman käyttäjille merkittävästi paremman arvioinnin, arviointikäytänteiden yhdenvertaistamisen ja tiedolla johtamien oppimistiedon avulla. Yhteistyön kautta Qridi ja Wilma kytkeytyvät saumattomasti toisiinsa.
>> Lue lisää, miten saat Qridin käyttöön koko organisaatiollesi.
Kirjoittaja Henri Karjalainen on yksi Qridi Oy:n perustajista ja toimii organisaation toimitusjohtajana. Entisenä opettajana Henrin sydämen asialla on helpottaa opettajan arkea ja parantaa oppilaiden oppimista.
Virhe! Tietoja ei voitu hakea. Yritä myöhemmin uudelleen.