Hän kokee tärkeäksi, että voi omalla esimerkillään näyttää lapsille ja nuorille, että some voi myös olla kiva paikka. Huonotkin kommentit voi kohdata lämpimästi ja pienellä näkökulman vaihtamisella voi vaikka onnistua muuttamaan negatiivisten kommentoijien toimintaa.
Nuorilta Jan kertoo saaneensa hyvin positiivisen vastaanoton sosiaalisessa mediassa.
“Sellainen yhteinen asia on tietyssä mielessä tullut siihen koulun rinnalle, tunnistaa sellaisia teemoja mitä siellä liikkuu ja jotka näkyy siinä kouluarjessa vaikka vitseinä tai muina, niin ehkä se myös lähentää. Mutta sitten toki omien oppilaiden kanssa se arki on kuitenkin siellä luokassa ja siinä opetuksessa”, Jan avaa.
“Puhelinta saa käyttää opettajan luvalla, jos se liittyy jotenkin opetukseen. Ja jos pyynnöstä huolimatta oppilas ei laita puhelinta pois, niin siinä tilanteessa sitten opettaja pystyy ottamaan sen, mutta siinä on paljon haasteellisia ja epävarmuutta aiheuttavia seikkoja myös”, hän kertoo.
Koulu on ikkuna nykyajan eri ilmiöihin
Nykyajan koulumaailmaa Jan kuvailee vauhdikkaaksi, sillä jokainen viikko on erilainen. Hän vertaa koulua ikkunaan, jossa näkyvät monen eri asian vaikutuksena syntyneet ilmiöt.
Tällä hetkellä tilastot ja tutkimukset kertovat lasten ja nuorten kasvavasta pahoinvoinnista. Yhtenä tähän vaikuttavana tekijänä Jan mainitsee sosiaalisen median lisääntyneen käytön nuorten elämässä. Esimerkiksi kiusaaminen on saanut sosiaalisen median myötä täysin uusia kanavia, mistä kuulimme myös Konstaapeli Danielin aiemmassa jaksossa.
Myös pitkäjänteisyydessä ja sen sietämisessä on tapahtunut muutos:
“Itsekin huomaa kun tekee somevideota, että miettii ne leikkaukset niin ettei kerkeä tylsistyä puolessa sekunnissa ja svaippaa seuraavaan videoon”, hän sanoo ja jatkaa: “Digitaalisuuden rooli meidän elämässä kasvaa, mikä vaatii myös sitä että pysähtyy pohtimaan vaikka perheenäkin sitä, mitkä on oman kännykän käytön rajat tai säännöt, tarvitseeko semmoisia ja kuinka paljon.”
Jan tunnistaa viestintätekniikan tuoman lisäarvon opetuksen toteuttamisessa, kunhan laitteita hyödynnetään oikealla tavalla. Opetusta voi esimerkiksi laajentaa tunnistamaan erilaiset oppijat – toinen oppii paremmin perinteisen kirjan avulla ja toiselle digitaalinen maailma sisältää enemmän mahdollisuuksia.
“Eihän laitteet tai palvelut itsessään ole pahoja, vaan se tapa kuinka niitä käytetään tai väärinkäytetään”, hän muistuttaa.
Mistä suomalaisessa opetusmaailmassa sitten kannattaisi pitää kiinni?
“Opettajan autonomia. Se että opettajan ammattitaitoa kunnioitetaan siinä, että he osaa ja tietää tosi paljon. – – Lisäksi pätevistä opettajista tulee pitää kiinni, jotta työyhteisö pysyy yhtenäisenä ja siellä on hyvä olla töissä – se vaatii myös hyvää johtamista tietysti”, Jan painottaa.
“Ja ehkä myös se, että nähdään, että on oikeasti myös tosi paljon sellaista mikä toimii ja mikä on hyvää. Jaksetaan keskittyä myös väsyneenä niihin asioihin mitkä toimii, se on se mikä kannattelee sitten kun on myrskysää”, hän päättää.