Kuuntele jakso tästä:
WilmaCastin kauden päätösjaksossa aiheena ovat oppimisen muutos ja koulutuksen monet mahdollisuudet. Näistä teemoista keskustelemassa Miian ja Teemun vieraana on IBO:n (International Baccalaureate Organization) pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen.
Olli-Pekka on urallaan toiminut myös Suomen opetusministerinä, sekä Opetushallituksen pääjohtajana. Hän kokee kiinnostavina erityisesti henkisen kasvun, innovaatioiden, sekä oppimisen ja osaamisen johtamisen kysymykset.
IB on organisaatio, joka hallinnoi kansainvälisiä koulutusohjelmia 3–19-vuotiaille lapsille ja nuorille. Organisaatio perustettiin vuonna 1968 ja nykyisellään se toimii yhteensä 159 eri maassa. Kouluja on mukana 5 600 ja oppijoita vuodessa 2 miljoonaa.
IB:n maine ja koulutusohjelmien laatu on perustunut tietynlaiseen edelläkävijyyteen, Olli-Pekka toteaa. On pohdittu, miten annetaan oppijoille ja nuorille sellaiset valmiudet, joita he todella elämässään tarvitsevat. Tällä hetkellä nuo valmiudet ovat kuitenkin maailmanlaajuisesti muuttumassa, ja koulutusjärjestelmää on tarve uudistaa, hän sanoo.
“Iso muutos on se, että ei puhuta pelkästään siitä että annetaan nuorille jotkin tiedot tai valmiudet – mikä on tärkeää tulevaisuudessakin – vaan entistä enemmän olennaista on se, miten kasvattaa lapsia ja nuoria siihen, minkä he kokevat merkitykselliseksi. Mitä he haluavat toteuttaa, miten he unelmoivat ja millä on merkitystä heille? Se haaste on todella iso”, Olli-Pekka toteaa.
Globaalit ongelmat, kuten ilmastonmuutos ja sodan uhka aiheuttavat lapsille ja nuorille ahdistusta, hän jatkaa ja kertoo tutkimustuloksista, joiden mukaan 75% nuorista pitää tulevaisuutta pelottavana. Samaan aikaan merkityksettömyyden tunne vahvistuu voimakkaasti ja lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmat ovat kasvussa.
“Nämä ovat asioita, joilta koulutus ei voi sulkea silmiään. Sitä merkityksellisyyden ja tulevaisuuden uskon antamista koulutuksen keinoin, sekä valmiuksia luoda omaa tulevaisuutta, sitä haluan itse olla vahvistamassa”, Olli-Pekka kertoo.
Suomessa kasvatuksen ja koulutuksen perusasiat ovat hyvässä kunnossa, mutta samoja muutoshaasteita on hänen mukaansa havaittavissa:
“Muutostarve tunnistetaan, mutta on kysymys siitä, kyetäänkö pitkäjänteisesti toimeenpanemaan muutosta, joka lähtee sieltä oppimisen ja opetuksen tarpeista. Siinä meillä on tekemistä”, Olli-Pekka toteaa.
Kuinka tätä opetusmaailman tunnistettua muutostarvetta voitaisiin johtaa?
“Se on lempikysymykseni. Sanoisin, että muutosta ei voi johtaa sellaisella tavalla, miten aika pitkään monissa maissa ja Suomessakin koulutusta on johdettu. Tavallaan pyritään uudistamaan ylhäältä alaspäin”, Olli-Pekka pohtii.
Koulutusjärjestelmän uudistamisessa hän korostaakin sen sijaan autonomisten toimijoiden systeemin ymmärtämistä: toimijat tulee saattaa yhteen, jotta eri päätöksenteon tasoilla tiedetään, mihin kukin pyrkii ja löydetään yhteinen suunta sekä luottamuksen henki.
Autonomisen systeemin luottamus koostuu Olli-Pekan mukaan kolmesta eri ulottuvuudesta:
Muutoksen yhteydessä puhutaan myös paljon oppimisen digiloikasta. Muutosta johtaessa teknologia voisikin tarjota monia hyviä mahdollisuuksia systeemin näkyväksi tekemiseen, Olli-Pekka sanoo. Teknologia kehittyy nopeasti, mutta samalla puhutaan myös syvällisestä kulttuurimuutoksesta:
“Maailmalla tehdään tällä hetkellä aika paljon investointeja opetusteknologiaan, koronankin takia. Uskon, että sellainen tietty kypsymisen aste on nyt saavutettu, jotta oikeasti päästään niihin opetusta ja oppimista tukeviin ratkaisuihin”, hän toteaa.
Suomen PISA-tulokset ovat viime vuosina olleet laskussa. Olli-Pekka toteaa Suomen tulosten perustuvan pitkälti tasa-arvokäsitteen laadukkaaseen toteuttamiseen: tutkimuksissa ei ole noussut esiin muista erottuvia ryhmiä, vaan koko ikäluokka on suorittanut suhteellisen hyvällä tasolla. Tämä on kuitenkin hänen mukaansa muuttumassa.
“PISA-tulosten heikkeneminen johtuu siitä, että meillä on osa (oppijoista) selvästi jäämässä jälkeen. Peruskoulussa samalla luokalla olevien oppimiserot voivat olla neljästä kuuteen vuoteen, ja silti ollaan sitä mieltä, että seuraavana syksynä koulussa kaikki aloittavat samalta viivalta. Ja se ei ole ihan totta”, Olli-Pekka huomauttaa.
Hän korostaakin oppimisedellytysten varmistamisen tärkeyttä jo varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen vaiheessa, ottamalla yksilöllisen oppimisen tarpeet nykyistä paremmin ja joustavammin huomioon. Tämä kuitenkin vaatii koulujärjestelmässä monen asian uudelleenajattelua ja vahvemmin koko kouluyhteisön tuen.
“Väitän, että tästä on kysymys tulosten heikkenemisessä: kouluun tulevat lapset ovat lähtökohdiltaan ja valmiuksiltaan selkeästi moninaisempia kuin aikaisemmin. Se on tosiasia, joka meidän järjestelmän tulisi pystyä ottamaan paremmin huomioon, jotta tasa-arvoinen koulutus kyetään takaamaan”, Olli-Pekka sanoo.
Tulevaisuudessa oppimiseen voitaisiin saada uudenlaista yhteisöllisyyttä digitaalisuuden avulla. Kolme tärkeää digitaalisuuden osatekijää ovat Olli-Pekan mukaan:
Lopuksi Olli-Pekka tiivistää keskustelun pohjalta kolme keskeisintä muutostarvetta suomalaisessa koulumaailmassa tällä hetkellä:
Kuuntele jakso: